perjantai 22. tammikuuta 2016

Ankaruus itseä kohtaan





Heissan!

Kerroin jo aikaisemmin, että vietän tänä viikonloppuna synttäreitäni. Sen sijaan että olisin ollut ajatuksesta innoissani, ajatukset on pyörinyt vaan sen ympärillä mitä saa ja ei saa syödä ja kuinka niitä "kiellettyjä" houkutuksia tulee väkisinkin eteen parina seuraavana päivänä.

Olen aina ollut täydellisyyden tavoittelija, mikä kulkee käsi kädessä itseen kohdistuvan ankaruuden kanssa. Yhden kakkupalan syöminen tarkoittaa minulle täydellistä epäonnistumista, minkä jälkeen ainoa ratkaisu on sortua sitten kunnolla, eli syödä totaaliset överit, kunnes ei vaan jaksa enää. Aika järjetöntä, eikös?

Ankaruus itseäni kohtaan on ominaisuus, jonka olen pitkään tiedostanut. Minut kuitenkin herätti ajattelemaan asiaa oikeasti lause, jonka kuulin psykologin suusta kakkujen syöntiä murehtiessani: "Millaista elämää se on, jos ei syntymäpäivilläänkään voi itselleen sallia yhtä kakkupalaa?"
quote, text, and hard imageNiin, millaista elämää se on? Kuulostaa todella rajoittuneelta elämältä ainakin minun korviini, jos ei kuitenkaan tähdätä mihinkään fitnesskisoihin vaan opetellaan uutta elämäntapaa.
Haluanko todella opetella kieltämään itseltäni kaiken ruuan kautta tulevan nautinnon? Sellaistako arkea minä opettelen?
Tuon lauseen kuuleminen pisti kyllä todella miettimään. Tottakai sallin itselleni kakkupalan syntymäpäivilläni ja itse asiassa taidanpa käydä vielä kaupassa ostamassa itselleni suklaalevyn "lahjaksi". Ei se maailma siihen kaadu! Joskus saa ja pitää ottaa rennommin.
Olen kyllästynyt olemaan liian ankara itselleni. Jos pieni lipsahdus tarkoittaa heti koko projektin kaatumista, ei tästä tule lopulta yhtään mitään. Alan vihdoinkin tajuta, että vanhat ajatusmallini eivät muuta tee kuin pyöritä minua ympyrää.

Miksi me ihmiset vaadimme itseltämme niin paljon? Miksei se "ihan hyvä" voisi joskus olla tarpeeksi? Tuntuu, että nykypäivänä yhä useammat ihmiset vaan suorittavat, eivätkä pysähdy katsomaan työnsä jälkiä positiivisien lasien läpi. Ainahan sitä voisi tehdä jonkun asian paremmin, mutta tuo ajatus on vain turha oravanpyörä.

Jos yhdistetään ajatus tähän laihdutusmaailmaan... Mitäpä jos pysähtyisit nyt miettimään sitä, mitä olet jo saavuttanut. Ei ole väliä, onko paino pudonnut liian hitaasti, tai oletko lipsunut ruokavaliosta, tai oletko jättänyt treenejä välistä. Keskity joskus vain siihen, missä olet onnistunut! Joskus pitää unohtaa se liika ankaruus ja kehua itseään.:) Haastan teidät kaikki nyt miettimään omaa elämäänne ja kehumaan itseänne!
quote

Itseehän olen oman projektini aikana onnistunut vain lihomaan, mutta pidänkö itseäni epäonnistujana? En enää. Koko ajan opettelen antamaan itselleni anteeksi ja olen jo nyt oppinut, että kaikki tapahtuu syystä. Ehkä kävelen hieman pitempää reittiä, mutta tämä polku on ollut todella opettavainen!

Näinkin filosofisia ajatuksia tässä päässä liikkuu perjantai-iltana :D Toivottavasti saitte koppia ajatuksistani, vaikka aika sekavaa tekstiä näytti tulevan.

Ihanaa ja positiivista viikonloppua kaikille!:)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)