torstai 29. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

Hei!

Vuosi alkaa olla ihan kohta paketissa! Sen kunniaksi käydään läpi hieman mennyttä vuotta. Itse tykkään ainakin aina lukea tällaisia postauksia muilta, joten toivotaan että tekin tykkäätte :D

Ajattelin nostaa jokaiselta kuukaudelta yhden postauksen, joka mielestäni on sen kuukauden paras teksti tai muuten kuvaa parhaiten kyseistä kuukautta. Samalla tulee myös pientä selitystä kyseisen kuukauden kuulumisista :)

Tammikuu

Kuten jokainen uusi vuosi, myös vuosi 2016 alkoi hyvin toiveikkaasti. Kesäkuntoon ja elämänsä kuntoon ja mitä näitä nyt on :D  Olin aivan varma, että tänä vuonna onnistun! Olin saanut marras-joulukuussa pari kiloa tiputettua ja olo oli pysäyttämätön.  Melko pian jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei suhtautumiseni ruokaan ja syömiseen ole vielä ihan kunnossa, vaikka en sitä itselleni halunnutkaan myöntää. Vaikeaa päättää postaus jonka haluan nostaa esiin, mutta aikaisemmin tein postaussarjaa nimeltä "näitä kannattaa seurata". Noita on ollut kiva tehdä, joten heittäkää kommenttia jos haluaisitte päivitettyä versiota :) 

Helmikuu

Helmikuussa ei tullut postauksia yhtä tiheästi kuin tammikuussa. Syy oli muistaakseni valtava pettymys itseeni. Olisin halunnut kirjoitella painon putoamisesta ja onnistumisista, mutta olo oli aika toivoton ja surullinen kun onnistuin aina ahmimaan edistykseni pois. Olin todella turhautunut. Painokuulumisten sijaan kirjoittelin vinkkejä rahkan sekaan. :)

Maaliskuu

Minulla on oikeasti aika huono muisti ja on tosi vaikeaa muistaa tapahtumia. Onneksi täältä voin kuitenkin palailla vanhoihin tunnelmiin helposti! Maaliskuussa meno oli aika sama kuin helmikuussa. Kova oli yritys, mutta otin aina yhden askeleen eteen ja kaksi taakse.Tämä postaus tiivistää aika hyvin näitä haasteitani. Alkuvuoden postaukset olivat vielä vähän pinnallisia ja muistan, että oli vaikeaa kirjoittaa tänne sanomatta suoraan että syömiseni on häiriintynyttä.



Huhtikuu

Huhtikuussa tajusin, että kesään on enää kaksi kuukautta ja ahdistuin siitä. Oli pakko saada paino äkkiä alas ja kokeilinkin tuolloin 5:2 dieettiä. Vihdoin koin olevani valmis kertomaan tarinan syömishäiriöstäni. Tuon postauksen julkaiseminen jännitti todella paljon! Olen kuitenkin todella iloinen että kirjoitin sen, koska sen jälkeen koin pystyväni kirjoittamaan rehellisempiä ja aidommin omia tuntemuksiani ja ajatuksiani.
Vanha banneri

Toukokuu

Toukokuu oli aika sekava kuukausi. Päätin lopettaa laihduttamisen Älä laihduta-päivän kunniaksi. Hetken tuota ihanaa vapautta kestikin ja paino jopa putosi! Pian löysin kuitenkin itseni jälleen samasta laihdutuksen kierteestä, vaikka yritinkin vakuutella itselleni ja teille, että homma on aivan hallinnassa. Jotenkin onnistuin aina vakuuttamaan itseni siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan vaikka en ollutkaan. Tuolloin kirjoitin tekstin, joka minun itsenikin olisi hyvä lukea tasaisin väliajoin: jos kehoni osaisi puhua.

Kesäkuu

Kesäkuussa muutin opiskelupaikkakunnalta takaisin kotiin vanhempien luokse kesän ajaksi. Kesätöiden lisäksi kävin myös kesäleirillä ohjaamassa. Varsinkin alkuun työ tuntui tosi raskaalta fyysisesti  ja kerroin olevani ihan rikki :D Ajattelin myös kesällä tsemppaavani ja onnistuvani painon pudotuksessa ja aloitim jälleen hirveällä tohinalla herkkulakot sun muut...

Heinäkuu

Hiljeneminen blogin puolella kertoo minulla siitä, että huonosti menee. Silloin ei tee mieli kertoa tai ajatella, vain syödä. Heinäkuussa en kirjoittanutkaan kuin kaksi postausta ja molemmat alkukuusta, eli loppuheinäkuu meni ihan miten sattuu. Heinäkuun alun toiveikkaat kuulumiset voit lukea täältä. Käyn opiskelupaikkakunnalla juttelemassa terapiassa säännöllisesti ja kesätauko sieltä saattoi osittain aiheuttaa sen, että omia tunteita ja impulsseja oli vaikeaa hallita.

Elokuu

Huvittavaa miten samaa kaavaa tämä blogi menee :D Ensin aloitetaan hirveällä motivaatiolla ja innolla pudottaa painoa ja viimeistään kahden viikon päästä on homma jo mennyt mönkään... Elokuussa meni kuitenkin jo paremmin kuin heinäkuussa, mutta olin kerännyt pari kiloa ylimääräistä mukaani heinäkuussa ja jos oikein muistan, elokuussa ei mennyt paljoa pahemmin. Elokuun kuulumisia esimerkiksi täällä.

Syyskuu

Syyskuussa palailin taas opiskelujen pariin, nyt vaan pari kesäkiloa painavampana. En ollut koskaan painanut niin paljoa kuin tuolloin. Olin erittäin motivoitunut ottamaan itseäni vihdoin niskasta kiinni ja onnistumaan. Olinkin syyskuun ajan herkkulakossa ja vaikka ahminkin muilla ruuilla, ei herkkuja onneksi mennyt suuhun!
Syyskuun kirjoitukset ovat kuitenkin aikalailla surkeita ja turhautuminen paistaa niistä läpi. Nuo pari kesäkiloa tuntuivat valtavalta haasteelta ja ne harmittivat toden teolla. Edelleenkin painon tarkkailu oli lähes pakkomielle ja kirjoitinkin, että Paino pilaa mun päivän.


Lokakuu

Lokakuu oli myös turhautumisen aikaa. En saanut painoa tippumaan, vaikka olin jo onnistunt vakiinnuttamaan säännöllisen ruokarytmin ja treenit. Kerrankin koin oikeasti tekeväni asioita oikein, mutta tulosta ei tullut. Olin todella ärsyyntynyt ja tarkkailin painoani ja mittojani päivittäin. En vaan voinut uskoa ettei dieettini toimi, enkä tiennyt mitä tehdä. Lokakuussa tuli myös ahmittua, mutta toisin kuin ennen, ne olivat vain yksittäisiä päiviä eikä kausia. Päätin myös kieltää itseltäni puntarin, mikä oli ehkä paras päätös ikinä! 


Marraskuu

Marraskuusta tuntuu olevan todella vähän aikaa ja niinhän siitä kai onkin.Painon kanssa oltiin edelleen jumissa, mutta pikkuhiljaa aloin huomata mittanauhassa muutoksia. Itse en tietenkään ollut tähänkään tyytyväinen, mutta sentään jotain edistystä! Turhautuminen johti herkutteluun, mikä harmitti mutta ei kuitenkaan ollut niin suuri asia kuin ennen.


Joulukuu

Joulukuussa aloin jo huomaamaan pientä edistystä! Valitettavasti Inbody-mittaus ei ollut kanssani samaa mieltä, jonka vuoksi mieli meni hetkellisesti aika matalaksi. Onneksi sain kuitenkin lopulta siitä vain lisää virtaa ja niin kuin aika vasta kerroinkin, niin lähes saavutin välitavoitteeni!
Joulukuussa en ole ahminut, vaikka paljon olenkin herkutellut. Painokaan ei ole lähtenyt pitkiin aikoihin suureen nousuun, niin kuin aikaisemmin ja kesäkilot on vihdoin karistettu pois!



Noin. Siinä oli vuoteni tiivistettynä. Paljon ala- ja ylämäkiä, mutta olen valtavan tyytyväinen omaan (henkiseen) tilanteeseeni juuri nyt! Voi olla että välitavoite jaa parin sadan gramman päähän, mutta se ei haittaa mitään. Tammikuussa sitten alkaa TouhuTammikuun haaste ja sen myötä toivon mukaan tuo tavoitelukemakin saavutetaan ja mennään siitä yli (tai ali)! 
Vuosi 2016 on kyllä ollut minulle tosi opettavainen vuosi ja olen kasvanut alkuvuoden minusta valtavasti! Paljon on vielä töitä edessä sekä kehon, että mielen kanssa. Olen kuitenkin toiveikkaampi kuin koskaan ja luotan omaan tekemiseeni ihan eri tavalla kuin ennen!

Kiitos ihan jokaiselle teille jotka luette tätä blogia! Olen saanut teiltä todella paljon tukea ja motivaatiota, niin kuin olen varmaan jo monesti sanonutkin. Ja ihanaa että jaksatte myös kommentoida, tuntuu että olen saanut teistä ystäviä <3 


Nyt vaan kohti uutta vuotta ja uusia haasteita pää pystyssä! :)

Millainen oli teidän vuotenne 2016?

tiistai 27. joulukuuta 2016

Paras treeni on se, jonka teet!

Moikka!

Nyt alkaa joulun turvotus pikku hiljaa laskea ja viimeiset jluluruuat on tänään syöty pois. Painokin nousi vain puoli kiloa, mikä oli valtava helpotus. Ajattelin että pelkästään sitä suklaata meni varmaan tuo puoli kiloa! :D

Tänään kävin pitkästä aikaa taas salilla vähän muistuttelemassa lihaksia niiden olemassa olosta. Voin kertoa että teki kyllä hyvää!! Ja energiaakin riitti, kiitos niiden jouluruokien.

Meinasin jo skipata koko treenin, koska ajattelin etten jaksa tehdä mitään kunnon harjoitusta. Sitten mieleen muistui tuo otsikostakin löytyvä lause, jonka kuulin (jälleen) vähän aikaa sitten jossakin, en muista missä...
Tajusin, ettei minun tarvitse pakottaa itseäni salille mihinkään hirveän raskaaseen treeniin. Sen sijaan houkuttelin itseni treenaamaan ajattelemalla, että ihan sama jos en treenaa niin raskaasti kuin pitäisi, tai niitä liikkeitä joita pitäisi. Pääasia että menen. Parempi on polkea viisi minuuttia kuntopyörällä kuin ei ollenkaan. Pieniä valintoja, joilla on pitemmällä tähtäimellä vaikutusta.


Kun sinne salille pääsin, huomasin miten paljon sinne olinkaan kaivannut. Lopulta teinkin ihan hyvän harjoituksen, ihan vaan koska mieli teki.
Joka tapauksessa pointtini on, että on parempi tehdä vähän kuin ei ollenkaan. Monesti sitä ruoskii itseään jos ei jaksa tehdä sitä, mitä ehkä pitäisi. Mitäpä jos sen sijaan kiittäisit itseäsi siitä, että teit jotain etkä jäänyt kotiin. Pienikin aktiivisuus palkitsee aivan varmasti!

Mukavia joulun ja uuden vuoden välipäiviä kaikille! Nautitaan nyt näistä päivistä ja muistakaahan osallistua TouhuTammikuuhun!:)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulu tuli, joulu meni

Hellou!

Niinhän siinä vaan kävi, että jälleen yksi joulu hurahti ohi. Joulustressi helpottaa onneksi aina aattoon mennessä ja aaton voi vaan nauttia hyvästä seurasta ja tottakai myös siitä ruuasta!

Olen pitänyt aikalailla periaatteena sitä, että jouluna en halua ottaa turhia paineita syömisistä. Jouluruokaa saa vain kerran vuodessa ja suklaata,  vaikka sitä ympäri vuoden saakin, voi nauttia hyvällä omatunnolla! Tänäkin vuonna suklaata kului, mutta ei se mitään :)

Meillä vaihdettiin tänä vuonna lahjat päivää etukäteen ja ihania lahjoja sain jälleen kerran! <3
Sain aika paljon suklaata tänä(kin) jouluna ja hävettää myöntää, että kaikki on jo syöty :D En kuitenkaan halua alkaa turhaa murehtimaan. What is done is done. Edellisiin vuosiin verrattuna söin silti paljon maltillisemmin, mistä voin olla iloinen. Taas tuli vaan todettua, miten sitä suklaata syö enemmän tottumuksesta kuin maun takia! Jossakin välissä sitä vaan mietti, että eihän se oikeasti edes maistu oikein miltään!
Maistui tai ei, sokerikoukku on silti taattu. Se tässä joulussa onkin se kaikista vaikein juttu, että saa luvan kanssa syödä ja sitten se putki pitäisi pysäyttää! Vinkkejä otetaan taas vastaan :D

Vielä muutama päivä pitäisi elää jouluruualla, koska sukuloimaan ollaan menossa ja sieltä löytyy uusi kattaus jouluherkkuja. Pikkuhiljaa palaillaan kuitenkin takaisin radalle ja valmistaudutaan tammikuussa alkavaa haastetta varten :) Tänään olen pystynyt onneksi syömään jo aika normaalisti ja tein jopa pienen treenin. Tuntui kyllä niin hyvältä saada sykettä hieman nostettua ja energiaahan oli ihan riittämiin, niin kuin arvata saattaa.

Näin jälkiviisaana olisin voinut hoitaa jouluruokailut fiksumminkin ja jättää muutamat joulusuklaat laatikkoonsa. Painoa en tällä hetkellä halua tietää, voi olla että välitavoite josta viime postauksessa kehuskelin, on tällä hetkellä vain kaukainen haave.

december

Miten teidän joulunaikanne meni? Toivottavasti nautitte hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Välitavoite lähes saavutettu!

Hei vaan!


Olen kyllä niin odottanut, että pääsen vihdoin kirjoittamaan iloisempaa tekstiä edistyksestäni!
Sitä en tiedä, mistä tämä edistys johtuu, koska tosiaan ruokailuissa olisi viime aikoina ollut aika paljon parannettavaa! Tiedän kuitenkin tehneeni koko syksyn suurimmalta osin tosi hyvää työtä ja nyt saan vihdoin nauttia tuloksista!

Pitemmittä puheitta asiaan...
Tänään paino oli 60,1kg! Ihan mahtavaa! En oikeasti ymmärrä miten paino on voinut tippua huonoista ruokailuista huolimatta kilon verran viikossa! Kenties silloin viimeksi kun kävin puntarilla oli jotain nestettä kertynyt tai jotain, paha sanoa. Joka tapauksessa syksyn aikana olen saanut täten neljä kiloa pois! Se on minulle aivan valtava saavutus, olenhan aikaisemmin onnistunut pelkästään nostamaan painoani...

Vyötäröltäkin on lähtenyt neljä senttiä pois! Tämän totesin jo yli kuukausi sitten, mutta olen niin ylpeä itsestäni ettei mitään ole tullut takaisin, päin vastoin jos oikein tarkasti katsotaan, niin ehkä vähän jopa yli neljä senttiä on lähtenyt. :D

Olen nelisen vuotta yrittänyt pudottaa painoani (myönnettäköön, että alkuun siihen ei olisi ollut tarvetta), enkä ole kertaakaan onnistunut tiputtamaan näinkään montaa kiloa, en ainakaan ilman jojoilua. Vaikka syksy on ollut välillä rankka ja sisältänyt ylä- ja alamäkiä, niin en voisi tällä hetkellä olla tyytyväisempi itseeni. Suoraan sanottuna olen yllättänyt itseni totaalisesti!

Välitavoitteenani oli olla uuden vuoden tienoilla 59 alkavissa luvuissa ja nyt siihen on enää matkaa tuo 200 grammaa, vaikka aikaa on vielä jäljellä! Suoraan sanottuna olin jo luovuttanut tuon tavoitteen suhteen, koska olin aivan varma etten tule olemaan lähelläkään. Pessimisti ei pety, niinhän se on, mutta ilahtuu sitäkin enemmän! :D

Jos viimeksi oli valituspostaus, niin tämä on nyt vähän tällainen hehkutuspostaus :D Mutta menköön joskus näinkin!
Niin ja sain vihdoin katkaistua sen herkkukierteen ja syömiset on mennyt hyvin viime päivinä. Kävin myös parin viikon tauon jälkeen tekemässä salitreenin ja nyt en meinaa päästä portaita ylös, vaikka tein vain kolme liikettä jaloille... Sitä se tauko teettää.
Tällainen tyytyväisyys herättää kyllä ajatuksia, että nyt ansaitsisi palkinnon... eli herkutella. Onneksi nyt on paljon tekemistä, etten edes ehtisi herkutella ajan kanssa. Eilen olisin varmasti mennyt jo kauppaan jos minulla olisi ollut auto käytössä. Haluan nimittäin juuri tietystä kaupasta juuri tiettyjä karkkeja sitten :D Onneksi autoa ei ollut ja banaaniletut toimivat hyvänä korvikkeena.
Vaikka olenkin nyt tyytyväinen saavutukseeni, on lopputavoitteeseen vielä matkaa, joten liikaan tyytyväisyyteen en aio jumittua. Nyt tavoitteena on saada yli viikon aikana se 200 grammaa pois ja muuten huolehtia, ettei hirveästi ylimääräistä jouluherkuista tarttuisi.

Näillä fiiliksillä on ihanaa aloittaa kunnon jouluvalmistelut! Meillä ainakin kaapit on täynnä herkkuja ja mieli tekisi kyllä syödä, mutta enää pari päivää aattoon!
Miten teillä on mennyt? Toivottavasti hyvin, vaikka joulu onkin tosi vaikeaa aikaa painon pudotukselle.

Tässä vaiheessa toivottelen kaikille teille oikein ihanaa ja hyvää joulua, jos en ehdi sitä oikeana päivänä sanoa!:) Olen tosi kiitollinen että jaksatte vierailla tässä blogissa!<3

maanantai 19. joulukuuta 2016

Nyt riittää!

Hei!

Siis oikeasti, nyt alkaa mennä jo hermo! Miten vaikeaa voi olla niin yksinkertainen asia kuin olla syömättä herkkuja!? Siis aivan oikeasti, eihän kukaan nyt syö joka päivä herkkuja yli viikon ajan jos haluaa todella pudottaa painoa...!
Otan tämän painoprojektin hyvin tosissani, vaikka toimintani perusteella sitä ei aina uskoisi. Haluan onnistua ja uskon pystyväni siihen... Ainakin olen koko ajan uskonut, huolimatta jatkuvasta takapakistani.
Voin vain kuvitella, miten tylsää myös teille on lukea aina vaan siitä herkuttelusta ja sen lopettamisesta tai jatkamisesta, nyt pitää kyllä ryhdistäytyä.
Tiedän jo nyt, että ensi vuosi tulee alkamaan herkuttomasti (muistutan vielä kaikkia osallistumaan TouhuTammikuuhun) ja varmaan se alitajuntaisesti vaikuttaa tähän. Olen nimittäin siinä mielessä kaikki tai ei mitään-ihminen, että joko syön herkkuja joka päivä paljon, tai olen jonkunlaisessa lakossa. Koska tiedän lakon olevan edessä, on herkuttelun lopettaminen entistä vaikeampaa. Pitää kuitenkin vain muistaa ne syyt miksi haluan onnistua ja miksi niitä herkkuja ei kannata syödä.

Tällä hetkellä olen vain hyvin vihainen itselleni siitä, että en saa itsekuriani toimimaan. Ei se vaan voi niin vaikeaa olla! Nyt, juuri nyt tulee stoppi tälle toiminnalle...! Haluan ihan senkin takia onnistua, että voisin kertoa teille onnistuneeni! Teiltä saatu palaute ja ihanat kommentit motivoi minua aivan valtavasti! Olisi mahtavaa näyttää muille, samojen ongelmien kanssa kamppaileville että "hei, jos minä pystyin, niin sinäkin pystyt aivan varmasti!". Vaikka tekstit aina välillä ovatkin tällaisia herkuttelun ja katumuksentäyteisiä, haluan silti olla rehellinen ja kertoa niistä huonoistakin päivistä.

Hupsista... vaan roskat jäljellä
Niin ja sekin vielä, että usein on tosi vaikeaa pitää treenirutiineja yllä samalla kun herkuttelee. Tässäkin asiassa pätee vähän tuo kaikki tai ei mitään, joko elän tosi terveellisesti, syön hyvin ja liikun paljon, tai sitten vajoan sohvan pohjalle syömään suklaata. Tosi vaikeaa on löytää se kultainen keskitie. Tällä hetkellä on vaan valitettavasti vaikeaa löytää aikaa treenaamiseen, mikä omalta osaltaan edistää herkutteluhalujani. Eihän ne karkit edes maistu niin hyvältä! Nyt on ainakin niin turvonnut ja väsynyt olo kaikesta sokerista, että lopettamisen pitäisi olla edes vähän helpompaa...

Huh, tuntuipas hyvältä taas vähän avautua :D Nyt joulun alla on aika vaikeaa luopua herkuista kokonaan, mutta ainakin nyt yritän löytää itsehillintäni jostakin ja alkaa taas tehdä enemmän niitä hyviä valintoja. Jospa seuraava teksti olisi vähän edes positiivisempi ;)

Oikein mukavaa jouluviikon alkua! Toivottavasti teillä ei herkuttelu ole riistäytynyt käsistä yhtä pahasti kuin minulla :D


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

TouhuTammikuu - haaste!

Moikka!

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös se niin mene? Minusta ainakin uusi vuosi on aina täynnä toivoa ja innostusta ja mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin HAASTE!

Sain yhdeltä teistä kivan idean (kiitos norakarolina!), että kenties herkuttelun hallinta olisi helpompaa, jos siitä löisi vetoa jonkun kanssa ja olisi näin "vastuussa" jollekin herkuttelustaan. Tästä lähti idea perustaa TouhuTammikuu-haaste HeiLauta elämää - blogin Lauran kanssa.

TouhuTammikuun idea on siis seuraava:

- Tammikuu ilman herkkuja
- Vähintään viisi tuntia liikuntaa viikossa
- 12 lihaskuntotreeniä ja 12 aerobista treeniä tammikuun aikana


Ja nimensä mukaisesti haaste lähtee käyntiin tammikuussa. Treenit voit rakentaa juuri itsellesi sopivimmalla ja mukavimmalla tavalla.
Minusta ainakin idea on tosi kiva ja haluaisinkin haastaa mahdollisimman monen teistä mukaan haasteeseen!
Tällaisella yhdessä tsemppaamisella lähtee uusi vuosi hyvin käyntiin! Saa nähdä, jos haaste saisi sitten jatkoa helmikuussa hieman erilaisessa muodossa kenties ;) Minä ja Laura tulemme ainakin kirjoittelemaan kuulumisia haasteen varrelta ja mukaan lähtevät voivat vaikka halutessaan kirjoitella meille kommentteja miten teillä menee, niin jokainen saa tsemppiä ja tukea muilta mukana olevilta :) Muutamat on jo ilmoittautuneet olevansa mukana ja nyt haastankin juuri sinut lähtemään mukaan tähän haasteeseen! Kerrohan kommenteissa jos (ja kun ;)) olet mukana! :)
Olen ainakin itse ihan innoissani tästä, enkä malta odottaa että taamikuu koittaa!!



Ps. Jouluaatto on tällä viikolla, jes!




torstai 15. joulukuuta 2016

Päiväni itsehillinnän rajoilla

Moi!

Siis tiedättekö sen tunteen, kun pitkän sokeriputken päätteeksi pitäisi palata takaisin niihin hyviin valintoihin? Se ensimmäinen päivä ilman sokeriherkkuja on vaan niin tuskallinen! Minulla se päivä oli tänään.
Niin ja senhän piti olla eilen... ja tiistaina... ja maanantaina... ja sunnuntaina. Joka päivä onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, että vielä tänään voin herkutella ja huomenna syön ihan varmasti taas normaalisti! Näköjään aika monta päivää tuo tekosyy tehosi, kunnes tänään vihdoin tajusin käyttäväni tuota syytä vaikka tästä ikuisuuteen ellen tee täys-stoppia.

dog, funny, and animals imageTällä hetkellä kello on vähän yli neljä ja yritän harhauttaa itseäni kirjoittamalla tänne :D Koko päivän on vaan tehnyt niin paljon mieli mennä sinne kauppaan! Koska kyllähän minä vielä tänään voin ihan vähän herkutella... Koko päivä on ollut ainakin tähän asti sitä, että olen yrittänyt keksiä itselleni ohjelmaa jotta herkutteluhimot ei nousisi pintaan :D Ja minua oikeasti ärsyttää nykyään sana "herkku" tai "herkkuhimo" ihan hirveästi. Käytän näitä varmaan joka tekstissä! Olisikohan jotain korvaavaa sanaa jota voisin alkaa viljellä? :D

Noniin, eli päiväni on ollut seuraavanlainen...
Aamulla tein piiiiiitkästä aikaa tosi hyvän valinnan: menin aamulenkille! En ole lenkkeillyt pitkiin pitkiin aikoihin, saati sitten heti herättyäni! Onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, että minulla on nyt paljon energiaa varastossa kiitos viime päivien herkkujen (tuo sana on niin ärsyttävä!) ja että kannattaa juosta. Ajatus tuli ihan yllättäen, koska ei minua yleensä saa aamulla lenkille millään ja jos jotenkin saa, niin olen tsempannut itseäni monta päivää etukäteen :D Nyt aamulla kiskoin lenkkivaatteet heti niskaan ja ryntäsin ulos ennen kuin ehdin puhua itseni ulos suunnitelmasta. Meinasin jo jättää koko touhun, kun ulkona oli "kylmä" ja oikeanlaisia vaatteita ei meinannut löytyä. Onneksi kerrankin tahdonvoimani oli tarpeeksi vahva!

Lenkin jälkeen fiilis oli niin mahtava! Minä tein sen! Kun päivän aloittaa noin hyvin, ei tee mieli pilata hyvin alkanutta päivää niillä jutuilla jonka nimi ärsyttää :D
Söin aamupalan ja lähdin käymään koululla. Oikeastaan sinne ei olisi edes ollut pakko mennä, mutta koska muutakaan tekemistä ei ollut ja pelkäsin kotiin jäädessäni vain syöväni, lähdin kävelemään kohti koulua.
Koulussa menikin tosi vähän aikaa ja taas jouduin keksimään jotain tekemistä etten menisi kotiin herkuttelemaan... Menin kirjastoon lukemaan uusimman Sport-lehden. Nämä on taas näitä erittäin harvinaisia juttuja, mutta onneksi menin.

Tulin juuri kotiin ja yritän keksiä jotain tekemistä vielä illalle, jotta olisi jälleen kerran helpompaa olla syömättä! Niin ja heräsin tosiaan vasta klo 11, joten vaikka tekemisen määrä ei näytä suurelta, olen ollut koko hereilläoloaikani liikkeellä. Voisin yrittää heräillä vähän aikaisemmin...
Kirjoitan loput tästä tekstistä illemmalla :D

Noniin ja jatkuu! Päivä on melkein pulkassa eikä herkkuja ole syöty! Jee... Ehkä huomenna on sitten vähän helpompaa, kun putki on katkaistu. Tein vielä lyhyen kotitreenin ja muuten olen vaan katsonut tv:tä ja siivoillut. Ihme kyllä ei enää ole tehnyt mieli edes herkkuja (niin paljoa). Illalla teen vielä banaanilettuja ja menen aikaisin nukkumaan :) Tällainen oli tämä päivä, ei todellakaan niitä helpoimpia tältä osalta ainakaan.

self control


2016

Kuinka teidän päivänne on mennyt? Tunnistatteko tällaiset päivät kun herkuttelukierre pitäisi lopettaa? Toivon todella, että en ole ainoa jolle tämä on joskus näin vaikeaa! :D

maanantai 12. joulukuuta 2016

Herkkukierteen katkaiseminen

Hellou!

Mitenkäs kävikään sille herkuttomalle joulukuulle? Ei hyvin!
Tässä nyt kolmatta päivää putkeen vedän suklaata ääntä kohti...

No, onneksi entiset herkkumäärät on pysyneet poissa ja olen pystynyt syömään (itselleni) suhteellisen kohtuullisia määriä! Tyytyäinen en kuitenkaan ole. En edes tiedä miksi säin herkkuja, koska mieli ei edes hirveästi tehnyt mieli syödä mitään, mutta koska olen niin tottunut rikkomaan itseni kanssa tehtyjä sopimuksia, tein sen taas. Jostain syystä sitä on vain niin vaikeaa pitää itselleen tekemiä lupauksia! Välillä tuntuu että rikon niitä vain ja ainoastaan omaksi kiusakseni.. Onko jollain tälle selitystä? :D

No anyway. Karkkikierre on jälleen katkaistava, mikä on aina yhtä vaikeaa. Ihan yhdessä illassakin sitä pystyy koukuttamaan itsensä sokeriin, vaikka olisi ollut pitkäänkin "kuivilla". Nyt ei onneksi ole ihan niin vaikea tehtävä, koska missään vaiheessa en ole syönyt siksi että hirveästi tekisi mieli (miksi edes söin, niinpä...) vaan enemmän tottumuksesta. Aika rutiinilla menee siis tämä huonon kierteen katkaiseminenkin, senkin kun olen aika monta kertaa joutunut tekemään sattuneista syistä..

Mitkä on teidän parhaita keinoja herkkukierteen lopettamiseen?
Minulla toimii yleensä vaan totaalikieltäytyminen hetkeksi. En tykkää sanasta "lakko", mutta yleensä edes päivän kestävä lakko pysäyttää sen pahimman kierteen. Koska herkuttelu yleensä johtuu omalla kohdallani psyykkisistä tekijöistä, voin myös katkaista kierteen parhaiten tsemppaamalla itseäni ja motivoimalla itseni takaisin radalle.

Jouluhan on tunnetusti aika vaikeaa aikaa tällaisille suklaalle persolle kuin minulle. Hyllyt notkuu ihania suklaarasioita ja itselleen on niin helppo perustella että "eihän näitä saa kuin kerran vuodessa". Niinpä niin... aina löytyy syy! Ja treenaaminenkin on nyt edelleen ollut vähän tauolla. Pitäisi käyttää se aika mikä herkutteluun menee johonkin järkevämpään, kuten juuri tuohon treenaamiseen.



Kuinka teidän joulukuunne on mennyt? Onko vaikeaa vastustaa suklaarasioita ja muita herkkuja?

torstai 8. joulukuuta 2016

Treenihaaste viikonlopulle

Hei vaan!

En ole päässyt oikeastaan kahteen viikkoon kunnolla treenaamaan ja syy on yksinkertaisesti kiire. Kiire on vain tekosyy, niknhän sitä sanotaan. Ehkä näin, mutta yöunet on sellainen asia mistä en ole valmis tinkimään ja sitä se nyt olisi vaatinut. Onneksi tämän viikon jälkeen helpottaa ja voin taas keskittyä itselleni mieluisiin juttuihin.

Olen juuri matkalla kotipaikkakunnalleni ja koska myös siellä on vaikeaa päästä kuntosalille, keksin itselleni pienen haasteen. Minulla on kotona kaksi viiden kilon painoa. Niiden ja kehonpainon avulla aion tehdä seuraavat jutut:

- 100 hauiskääntöä
- 100 ranskalaista punnerrusta (ojentajat)
- 20 leuanvetoa
- 100 pystypunnerrusta
- 100 punnerrusta
- 100 kyykkyä

Vaikka koko viikonloppu on aikaa, pyrin tekemään yhden liikkeen toistot samana päivänä. Miten on, ottaako kukaan muu haastetta vastaan?:)

Ps. Huomenna on puntaripäivä, jännää!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Voihan Inbody - mittaus!

Moikka!

Olen tosi pettynyt tällä hetkellä! Kävin tosiaan tänään inbody - mittauksessa. En olisi välttämättä halunnut nähdä kehonkoostumustani, mutta toisaalta kai se on ihan hyvä kuitenkin tietää. Kuten tiedätte jo syömishäiriötaustastani, niin oman kehon koostumuksen näkeminen ei välttämättä ole aina se paras juttu. Oli se tulos mikä tahansa minun on todella vaikea nähdä se hyvänä ja tällä hetkellä mieli on vähän maassa, vaikka olisi ne tulokset voineet huonompiakin olla... En ole aikaisemmin käynyt kunnollisessa inbody - mittauksessa, joten vertailukohtaa ei ole. Tähän mittaukseen tulen sitten jatkossa vertaamaan.


Mittaus oli tänään kymmenen jälkeen, eikä aamupalaa saanut syödä sitä ennen. Koko aamu on mennyt kyllä kärvistellessä, koska en todellakaan ole tottunut olemaan ilman aamupalaa! En ole puntarilla käynyt lähes kuukauteen ja painon näkemistä ehkä odotinkin eniten. Paino oli 61,1kg. Olin jo mielessäni toivonut sen olevan alle 60, joten vähän pettymyshän se oli. Samalla kuitenkin olen tyytyväinen että edes tuon vähäisen verran on lähtenyt pois.

Rasvaprosentista minulla oli vain pieni aavistus. Vuosi sitten kesällä lukema oli pihtimittauksella yli 30. Tuolloin kuitenkin oli puhetta että koska rasva kertyy minulla pääasiassa keskivartaloon, mittaa pihdit rasvaprosentin vähän yläkanttiin. Siksi toivoinkin reilusti alle 30 lukemaa. Ja 29,8 % se oli. Alle kolmekymmentä kyllä, mutta odotin toiveikkaasti 25-28 lukemaa. Yksi mittari näytti kuukausi sitten jopa 23%. Rasvaprosentti oli ehkä suurin pettymys.
Paino on siis edelleen vähän enemmän kuin saisi, samoin kuin rasvaprosentti. Koska painonnousuni tuli vajaa kaksi vuotta sitten niin nopeasti, en ole vieläkään tottunut näihin "isoihin" lukemiin. Tiedän että moni olisi tyytyväinen tuloksiini, mutta jokainen vertaa tuloksia itseensä ja omaan tilanteeseensa, enkä minä vaan pysty olemaan tyytyväinen.

Ainoa mikä mieltä lämmitti tässä mittauksessa oli käden lihakset! 2, 26 ja 2,25 oli lihasta ja se oli lähellä yli normaalin tulosta. Se tuntui todella kivalta, tosin kädet on aina ollut minun vahvuuteni. Ne ottavat hyvin treeniä vastaan eivätkä kerää rasvaa niin helposti.

Miten tästä eteenpäin?
Projekti jatkuu niin kuin ennenkin. En ole vielä ihan varma mitä tämä mittaus teki motivaatiolle. Toisaalta tekee mieli tsempata todella ja mennä keväällä uuteen mittaukseen. Toisaalta taas on vähän toivoton olo, koska nyt tulee täyteen neljä vuotta painon pudotusta ja sinä aikana rasvaprosentti on noussut 10% ja paino melkein 10 kiloa. Aikamoinen saavutus :D Tuntuu että kaikki alkaa olla annettu ja tässä on tulos. Joskus vaan täytyy käsitellä pettymys ja antaa itselleen lupa olla pettynyt ja sitten jatkaa taas positiivisin mielin eteenpäin. Koska olen tunnesyöjä, mieleni tekisi nyt vaan rynnätä kauppaan ostamaan suklaata ja hautautua itsesääliin peiton alle. Yritän kuitenkin ryhdistäytyä, koska tiedän että tuosta olo vaan pahenee. Jospa tämä tästä pikkuhiljaa taas nousuun lähtee. Fiilis siis, ei paino! :D

Tässä on juuri yksi suurin syy miksi kirjoitan blogia... Koska pelkkä ajatuksista kirjoittaminen helpottaa oloa. Pitää vaan ajatella että tässä on lähtötilanne ja tästä parannetaan!
Ja haluan vielä muistuttaa siitä, ettei inbody tuloksia voi verrata eri ihmisten kesken. Jokainen keho on erilainen ja niin kuin sanoinkin, jokainen vertaa vain itseensä tuloksiaan. Vaikka minä olisin pettynyt johonkin lukemaani, ei se tarkoita että kenenkään muun pitäisi olla samoista tuloksista tai eri tuloksista yhtään pettynyt!

Oletteko te käyneet inbody - mittauksessa? Onko oman kehon koostumuksen näkeminen mielenkiintoista vai ahdistavaa?

Ja vielä lyhyet muut kuulumiset! Itsenäisyyspäivä meni mukavasti, Linnanjuhlia katsellessa tottakai. Herkkuja en syönyt onneksi, joten ihan hyvä fiilis. Treenit on jäänyt koulukiireiden takia, mutta lomalla viimeistään taas tsempataan siinä asiassa! Koulustressi aiheuttaa myös sen, että uni ei meinaa iltaisin millään tulla. Nytkin olen nukkunut ehkä nelisen tuntia, jonka aikana heräilin ja näin painajaista :(

Mitä teille kuuluu?:)

Itsenäisyyspäivän tee :)

torstai 24. marraskuuta 2016

Banaaniletut pienellä twistillä

Moi!

Pitkästä aikaa jotain erilaista tänne blogiin, nimittäin resepti!

En usko olevani ainoa, joka rakastaa banaanilettuja! Tiedätte varmaan ne perinteiset, yksi banaani ja kaksi kananmunaa. En usko olevani myöskään ainoa, joka ei saa noilla aineksilla lettuja pysymään millään kasassa! :D Ärsyttää aina syödä lettujen sijaan yksittäisiä repaleita... tai ehkä vika on vain minussa, en tiedä :D

Joka tapauksessa, nämä letut jopa minä saan pysymään kasassa ja makukin on mielestäni parempi. Lisäksi mukana on vähän enemmän proteiinia ja hiilareita, koska ainakin minulla meinaa helposti jäädä nälkä banaanilettujen jälkeen.





Banaaniletut kahdelle:

2 banaania
4 kananmunaa (halutessasi voit käyttää esimerkiksi kaksi kananmunaa ja kolme valkuaista)
n. 1dl Banaanisuklaa herajauhetta (muutkin maut käy, mutta tämä on paras!)
2-3rkl kaurahiutaleita
loraus maitoa
kanelia oman maun mukaan

Kaikki ainekset blenderiin ja sekaisin. Vinkkinä kannattaa laittaa herajauhe ja kaurahiutaleet blenderin pohjalle, sillä ainakin hera meinaa jäädä reunoille eikä sekoitu. Suurta merkitystä tällä ei tietenkään ole lopputuloksen kannalta.
Letut paistetaan tilkassa öljyä. Itse tykkään odottaa, että hella kuumenee täysille, paistan ensimmäisen letun kuumimmalla teholla ja sitten lasken tehoa neloselle, etteivät letut pala.
Letut voi syödä esimerkiksi marjojen, banaanisiivujen, jogurtin tai oman suosikkini, skyrin kanssa.



Kertokaa jos maistoitte ja mitä tykkäsitte :)
Niin ja pahoittelut, en ole mikään kovin hyvä kuvaaja :D

tiistai 22. marraskuuta 2016

Syömättömyys herkuttelun jälkeen

Moi!

Nyt tulee taas asiaa siitä "ikävämmästä näkökulmasta", syömisongelmien näkökulmasta.
Niin kuin tänne jo tunnustin, viime viikko meni ainakin loppuviikosta vähän metsään, mikä harmitti ja harmittaa edelleen kovasti. Pitkästä aikaa herkuttelu meni pahasti yli ja siitähän jää aina vaan paha maku suuhun, turvonnut vatsa ja huono omatunto.
Sen enempää synkistelemättä mennään suoraan asiaan, nimittäin herkuttelun kompensointiin!

Vaikka omalla kohdallani ongelmat syömisen kanssa varmaan ovat se suurin selittävä tekijä seuraavalle käytökselle, uskon että tämä on yleinen ongelma myös monilla laihduttajilla. Eli tosiaan minulla on todella huono tapa kompensoida herkuttelua joko:

a) skippaamalla ruokailuja samana päivänä, jotta voisin syödä enemmän herkkuja
b) syömällä paljon herkkuja monena päivänä ja herkuttelun jälkeisinä päivinä syödä aivan liian vähän
c) olla loppu päivä syömättä sen jälkeen kun olen syönyt herkkuja

Joku noista kolmesta kohdasta toteutuu lähes aina kun herkkuja syön ja tiedostan itsekin, että nämä ovat vääriä toimintatapoja. Jollain tapaa herkut on muka sallitumpia kun on syönyt päivällä vähemmän, tai lasken kaloreita ja jätän tulevat ruokailut välistä, koska "kalorit on jo täyttynyt".

Jälkkäri kuukausien takaa

Tällä hetkellä käyn läpi tuota b-kohtaa. Eilen oli ensimmäinen päivä ilman herkkuja ja hävettää tunnustaa, että korvasin lounaan ateriankorvikkeella ja söin aamupalaksi pelkästään yhden skyrin. Myös päivällinen ja iltapala oli tosi niukat, vaikka kävin treenaamassa. Jotenkin tuntuu vaan, että on pakko kompensoida herkuttelua jollakin tavalla ja minulla se on tämä ruokailuista nipistäminen.

On jännä, miten järki sanoo ihan toista, mutta silti sitä vaan toimii toisin. Tiedän kyllä, että niukalla ravinnolla minusta tulee kiukkuinen ja väsynyt, treenit ei kulje ja mahdollisuus herkkuihin sortumiseen kasvaa moninkertaiseksi. Suoraan sanottuna tällainen kompensaatio on tyhmää toimintaa. Loppujen lopuksi ihan normaalin ruokailun jatkaminen herkkupäivien jälkeen olisi kaikin puolin paljon kannattavampaa ja järkevämpää. Kyllähän minä sen tiedän... vaan miksi en toimi järjen mukaan? Ihmismieli on välillä todella kummallinen.

text
Onneksi nykyään syöminen ja herkuttelu on paljon paremmin hallinnassa, joten pikkuhiljaa voin alkaa muuttamaan vääriä toimintatapojani. Eihän se hetkessä käy tai ole helppoa, mutta pienillä askelilla asiat menee koko ajan parempaan suuntaan. Ensimmäinen juttu on juuri omien huonojen toimintatapojen tunnistaminen. Toinen juttu on niiden oikeiden juttujen tiedostaminen ja sitä kautta pikkuhiljaa muutos parempaan suuntaan.
Minä en saa eilistä tekemättömäksi, enkä myöskään tätä päivää tähän asti. Voin kuitenkin vaikuttaa kaikkiin tuleviin päiviin. En usko, että pinttynyt tapa tulee vielä hetkeen muuttumaan, mutta jonain päivänä kyllä! Nyt teenkin lupauksen teille, että loppupäivän yritän syödä ihan normaalisti ja lopettaa turhan ruoan nipistämisen.

Onko teillä samanlaista taipumusta kompensoida herkuttelua? Onko vinkkejä tavan lopettamiseen?



keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Dieetit, joita olen kokeillut

Moikka!

Kuten eilen jo kerroin, niin pienen pieni ahdistus on ollut nyt alkuviikon päällä. Nyt se alkaa kuitenkin vähän jo helpottaa. Jännitän hieman viikonlopun toista "pakollista" herkuttelua, mutta uskon sen menevän ihan hyvin kun asennoidun oikein ja positiivisesti :)

Tuo ahdistus piti mainita siksi, että se on johdattelua tähän postaukseen. Silloin kun paino tai syöminen on oikein ahdistanut, olen saattanut turvautua laihdutusvalmisteisiin tai tiukempiin dieetteihin. Tänään sattui sellainen pieni "vahinko", että pitkästä aikaa korvasin yhden aterian ateriankorvikkeella. Vanhat muistot tuli mieleen ja ajattelinkin vähän kerrata niitä tässä postauksessa. Nyt nuo ajat alkaa olla takana päin ja painonpudotukseni on paljon järkevämpää kuin aiemmin. Tässä kuitenkin kertausta joskus kokeilemistani dieeteistä...

Ja ennen kuin luet yhtään pidemmälle haluan vielä yleisesti sanoa, että en todellakaan suosittele pikadieettejä tai laihdutusvalmisteita, varsinkaan pidempään käyttöön.

1. Kaloreiden laskeminen
- Tätä oikeastaan teen välillä vieläkin, mutta tämä oli myös ensimmäisiä keinojani pudottaa painoa. Laskin tosi tarkkaan kalorit ja jos herkuttelin, minun piti liikkua niin paljon että kulutin saman verran kaloreita. Nykyään en onneksi enää tee tuota, sillä se ei ole hyväksi eikä kovin tervettäkään näin jälkikäteen ajateltuna. Nykyään pystyn toteuttamaan kaloreiden laskemista paljon järkevämmin tarvittaessa. Lasken kulutukseni ja energiansaantini ja varmistan etten ole syönyt liian vähää tai liian paljoa ja se on mielestäni vielä ihan ok.

2. Nutrilett - laihdutusvalmisteet
- Jos kirjoitukseni Nutrilett-valmisteiden kokeilusta kiinnostaa, voit lukea postauksen niistä tästä linkistä.
Näistä minulla on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Toki paino hieman tippui, mutta eipä tuo ollut silti sen arvoista. Olen kokeillut muistaakseni kolme kertaa tuon kolmen päivän kuurin (jota ei tietääkseni enää myydä). Paino tosiaan tippui, mutta olin todella kiukkuinen, nälkäinen, väsynyt ja mikä pahinta: palelin ihan hirveästi! Muistan, miten istuin huoneeni lattialla hanskat kädessä ja pipo päässä, villapaita päällä ja tärisin! Eihän tuossa nyt oikeasti ollut mitään järkeä! Lisäksi oli todella vaikeaa nähdä kavereita tai käydä koulussa kun piti yrittää ajoittaa ruokailut samaan. Treenaamisesta ei myöskään tullut yhtään mitään ja päätä särki todella paljon.

3. 5:2 - dieetti (= 2 päivää paastoa, 5 päivää syö kuinka haluat)
Tuoreemmat kokemukset tästä dieetistä voit lukea täältä ja täältä. Muistan, miten innoissani olin kun päätin alkavani noudattaa tätä dieettiä. Ajattelin, että tämänhän on pakko toimia! Lopulta en kuitenkaan kovin kauaa jaksanut tällaista kaavaa noudattaa. Paastopäivinä ei voinut muuta ajatella kuin ruokaa. Treenit ei kulkenut ja ruokarytmi oli vaikeaa löytää myös normiruokailupäivinä. Lisäksi painoon tämä ei vaikuttanut millään lailla.

Tässä nämä kolme joita ainakin selvästi muistan kokeilleeni. Eipä näitä nyt (onneksi) niin montaa ollutkaan. Hyvin todennäköistä on myös että olen unohtanut jotain... Toki erilaisia ruokailujen rajoittamisia ja herkuttelun kieltämisiä on lukemattomia, mutta en nyt laske niitä tähän.

Haluan olla tosi varovainen kun puhun tällaisista jutuista, sillä olen aikanaan saanut ideat lähteä näitä dieettejä kokeilemaan varmaan jostain blogista. En halua, että minun tekstini kannustavat ketään pudottamaan painoa, ainakaan väärin keinoin. Varmasti positiivisiakin kokemuksia löytyy ja paljon, mutta puhun nyt vain ja ainoastaan omasta näkökulmastani, johon liittyy myös ne ongelmat syömisen kanssa.
Onko teillä kokemusta mistään samoista dieeteistä kuin minulla? Millaisia ajatuksia nämä herättivät?

torstai 10. marraskuuta 2016

Painonpudotus- vai syömishäiriöblogi?

Hei!

Täytyy myöntää, että tämän postauksen julkaiseminen jännittää! Jotenkin tuo sana tuolla otsikossa jo saa vähän niskavillat pystyyn.

Olen viime aikoina ajatellut tätä blogia ja sen sisältöä ja jatkoa. Haluaisinkin kuulla teiltä mielipiteitä siitä, millaisista asioista teitä kiinnostaa lukea?
En ole kertonut kertaakaan täällä sitä oikeaa syytä, miksi kirjoitan tätä blogia ja miksi sen aloitin ja siksi ajattelinkin vähän avata aihetta.

Pikainen historia: Vuoden 2014 elokuussa olin laihdutuksesta lähes pakkomielteinen. Halusin laihtua todella paljon, mutta en halunnut kertoa siitä kenellekään tutulle. Halusin kuitenkin jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani laihdutuksesta muille ja siksi aloin kirjoittaa blogia. Kirjoitin ennen myös päiväkirjaa, mutta koska teknologia vei myös minut mennessäni, päiväkirja netissä tuntui luontevalta tavalta jatkaa. Ajattelin myös, että tuolloin aloitan sen vihoviimeisen ja ainoan onnistuneen laihdutuksen, julkisesti kun sanoo tavoitteen ääneen, ei voi perääntyä!

No, niin kuin tämän blogin teksteistä voi moneen kertaan lukea, ei asiat todellakaan menneet niin. Vajaa vuosi myöhemmin tajusin vasta itse syömisen hallitsevan elämääni ja että laihdutuksesta on tullut todellinen ongelma. Meni silti todella pitkään ennen kuin uskalsin kirjoittaa tänne syömishäiriöstäni, sillä olen aina pelännyt jonkun tutun löytävän blogini ja kuulevan minun syömisongelmistani.

Olen koko ajan ajatellut kirjoittavani laihdutusblogia ja ainoastaan laihdutusblogia. Painon pudotus on kyllä varmaan ainoa asia, mikä elämässäni on samalla tavalla kuin silloin kun aloitin tämän blogin. Nykyään minulla on niin paljon enemmän tietoa ja taitoa näihin asioihin liittyen.
Kuten olen aina välillä maininnut, opiskelen liikunta-alaa, toiveenani jonakin päivänä auttaa painon kanssa kamppailevia ihmisiä, jotka käyvät kenties läpi samanlaisia juttuja kuin minä nyt. Ajattelin myös syömishäiriöstä ensimmäisen kerran mainitessani, että tämä kaikki on moninkertaisesti sen arvoista, jos pystyn auttamaan tai kannustamaan edes yhtä ihmistä.:)

Nyt päästäänkin sen todellisen mietteeni ja kysymykseni ääreen. En voi tietää, mitä kautta kukin teistä ihanista lukijoista on tänne päätynyt, mutta viime aikoina minusta on tuntunut, että kenties blogillani voisi olla annettavaa syömisongelmasta toipumisen ja siihen liittyvien ajatuksien jakamisessa. Laihdutusblogejahan on todella paljon ja kenties tämä taustani on se minun tapani erottua joukosta ja tuoda jotakin uutta tänne. Edelleen tavoitteenani on painon pudotus ja tulen siitä kirjoittamaan, mutta onko siellä ruudun takana niitä, joita kiinnostaa syömiseen liiittyvät ajatukset ja tunteet? Tällä hetkellä olen nimittäin tietoisesti aihetta jonkin verran vältellyt, sillä syömishäiriö on aiheena aika arka ja pelottavakin ja olen halunnut pitää kirjoitusten aiheet melko kevyinä. Nyt koen kuitenkin olevani sen verran pitkällä paranemisprosessissa, että minun on helpompi asioista kirjoittaa. Olisi kiva kuulla mitä ajattelette.

Ja loppuun vielä haluan kiittää juuri sinua, joka luet tätä tekstiä. Arvostan todella paljon, että olet jaksanut avata tämän postauksen. Ja jos olet jaksanut lukea tämän blogin höpötyksiä jo pidempään, tai jopa kommentoida, niin kiitos todella paljon! <3 Olette kaikki todella ihania!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kappale sunnuntaille

Moi!

Ajattelin vain jakaa teidän kanssanne tämän kappaleen, jos joku ei ole tähän törmännyt. Itse olen luukuttanut tätä koko viikonlopun, koska minusta tässä biisissä on hyvä sanoma ja muutenkin tykkään tästä kovasti. Jokaisella on varmasti ne omat syynsä ja motivaationsa oman kehon muokkaamiseen, mutta omani ovat ainakin alun perin olleet aika pinnalliset. Joskus on ihan hyvä vaan pysähtyä, kuunnella ja miettiä. Sunnuntai on mielestäni aika täydellinen päivä tällaiseen hetkeen. Muistetaan, että jokainen meistä on kaunis omalla tavallaan! :)

Alessia cara - Scars to your beautiful





Rentouttavaa sunnuntaita teille kaikille kauniille ihmisille! <3

lauantai 22. lokakuuta 2016

Nyt loppui valitus! (Positiivisuushaaste)

Hei!

Valivalivali... Kaikki varmaan tietää sen, kun on kylmä tai väsy tai nälkä tai paino ei putoa tai ulkona on huono sää tai mahaan sattuu tai muuten vaan ärsyttää tai ihan mitä vaan, lista jatkuu loputtomiin. Aina pitää vaan olla jotakin mistä valittaa.
Mulle alkaa ainakin nyt riittää. Olen ollut aina todella pessimistinen persoona, tai en varmaan aina, mutta ainakin viime vuosina. Olen myös ollut hyvin tietoinen tästä piirteestä itsessäni, mutta jotenkin vaan hyväksynyt sen osaksi itseäni.

quote, positive, and motivation imageOikeastaan viime postaus, sen kirjoittaminen ja julkaiseminen sai minut vähän heräämään. Alkoi itseäkin vähän ärsyttämään tämä ikuinen negatiivisuus ja valittaminen. Varsinkin tässä kroppaprojektissa huomaan vellovani joskus jopa itsesäälissä: "en minä kuitenkaan koskaan onnistu" ja "miksi edes yritän, kun ei sitä tulosta kuitenkaan koskaan tule" ja niin edelleen. Ja niinhän se on, että ajatuksista ja asenteista tulee usein totta.

 Miksi asioista näkee vaan sen negatiivisen puolen? Ihan varmasti kaikissa (lähes) kaikista asioista voi nähdä myös sen hopeareunuksen, jos vaan itse haluaa. Mutta sitä pitää itse haluta. Jotenkin siinä itsesäälissä ja ärsytyksessä on joskus jollain oudolla tavalla jopa kiva velloa ja mielestäni se on joskus ihan ok. Rajansa kuitenkin kaikella. Jos huomaa ajattelevansa suurimmasta osasta asioista ensin negatiivisesti, on ehkä asenteen tarkistuksen aika. Minulla ainakin on.

Luin tällä viikolla Monnan blogista erittäin hyvän tekstin positiivisuudesta. Monna haastoikin tekstissään kaikki kokeilemaan 21 päivää valittamatta - haastetta. Kun luin tuon tekstin muutama päivä sitten, en ottanut ajatusta tosissani. Ajattelin vaan, että "enhän minä kuitenkaan tuollaiseen pysty" ja "minähän nyt vaan olen perusluonteeltani tällainen valittaja". Tuskin kukaan ihan oikeasti on niin sanotusti syntynyt valittamaan. Ja niinhän se on, että positiivisesta ajattelusta usein poikii positiivisia juttuja.

quote

Mulla alkoi tänään syysloma (jeejee!) ja sen kunniaksi aionkin nyt viettää valitusvapaan viikon! 21 päivää tuntuu näin alkuun vähän haastavalta, mutta lähdetään liikkeelle nyt tästä viikosta. Ensi viikolla yritän siis kääntää negatiiviset asiat positiivisiksi, tai ainakin nähdä myös ne hyvät puolet jutuista. Loma onkin hyvä aika aloittaa, koska silloin on varmaan jo muutenkin aika hyvillä mielin kaikesta :)

Lähteekö kukaan teistä mukaan tähän "valitusvapaaseen viikkoon", tai kenties tuohon Monnan 21 päivää valittamatta-haasteeseen? Millaisia ajatuksiä ylipäätään heräsi? Kuulisin taas mielelläni :)

Niin ja ihanaa, rentouttavaa ja positiivista viikonloppua teille kaikille! Ja mahtavaa lomaa kaikille joilla se alkoi nyt :)

quote
Kuvat: weheartit.com

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Pokemon Go - Laihduttajan lempipeli?

Moikka!

Täällä taas ollaan. Olen pitänyt jonkinlaista kesälomaa tästä blogista ja keskittynyt töihin, ihmissuhteisiin ja toki myös omaan hyvinvointiin.

Paino on aikalailla samoissa lukemissa kuin aikaisemminkin, kiitos hyvien ja huonojen viikkojen. Valitettavasti en siis vieläkään voi hihkua hienoilla laihdutuslukemilla. Toisaalta onneksi painoa ei kuitenkaan ole tullut myöskään lisää tässä kesällä, vaikka kevään lukemista hieman plussalla ollaankin.

Pokemonin pyydystäminen 
Nyt postauksen varsinaiseen asiaan: Pokemon Go:hun. Olette varmaan kaikki kuullut siitä? Aikamoinen ilmiö, jolta kukaan ei varmasti ole voinut välttyä. Olen aika yllättynyt, ettei seuraamissani blogeissa olla vielä nostettu tätä peliä esiin, joten teen sen nyt itse. Kyseessähän on kuitenkin peli, jolla on saatu monia miljoonia ihmisiä liikkeelle!
Sen verran täytyy sanoa, että en itse varmasti pelaisi tätä peliä, ellei poikaystäväni olisi innostunut tästä. Hänen ansiostaan ymmärrän pelistä edes sen verran mitä ymmärrän ja aloin alun perin tätä pelaamaan.

Tässä hieman perustietoja niille jotka eivät ole peliin perehtyneet:

- Pokemon Go on peli, jossa tarkoituksena on lyhyesti sanottuna kerätä mahdollisimman monta erilaista Pokemonia ja valloittaa itselleen saleja

- GPS-paikannuksen avulla pelihahmo liikkuu kartalla samalla kun pelaaja liikkuu luonnossa.

- Lähellä oleva Pokemon ilmestyy puhelimen ruudun kartalle. Pokemonia painamalla sen voi yrittää pyydystää Pokemonpalloon.

- Niin sanotuilta Pokestopeilta pelaaja  saa kaikenlaisia pelissä hyödyllisiä tarvikkeita, kuten pokemonpalloja. Pokestopit ovat yleensä esim. patsaita, puistoja tai nähtävyyksiä.

Ruudussa näkyy myös lähistöllä olevat Pokemonit,
harmaalla ne joira pelaajalla ei vielä ole.
- Pelissä on myös munia, joita "haudotaan" liikkumalla. Peli ei hyväksy liian nopeaa liikettä, joten autolla ajaminen ei esimerkiksi kerrytä kilometrejä. On olemassa kahden, viiden ja kymmenen kilometrin munia. Munasta kuoriutuu Pokemoni kun vaadittu kilometrimäärä on kuljettu.

Toki pelistä voisi kertoa vielä vaikka ja mitä, mutta jätetään tämä nyt tällä kertaa tähän. Kysykää ihmeessä jos haluatte tietää lisää :)

Miksi siis pelistä voisi olla laihduttajalle apua?
Pyydystetyn Pokemonin tiedot näkyvät ruudulla
Noh, itsehän kävelin tänään kolmisen tuntia Pokemoneja metsästäessä. Okei, kävelin ystäväni kanssa jonka kanssa yleensäkin kävelemme yli kahden tunnin lenkkejä, mutta peli sai meidät kyllä pidentämään matkaa entisestään. Halusimme käydä mahdollisimman monella Pokestopilla ja löytää mahdollisimman monia erilaisia Pokemoneja, samalla kun "haudoimme" munia. Samalla kävelimme niin kuin aina ennenkin, jutellen kaikesta mahdollisesta. Kuulumisten vaihtoa peli ei tietenkään estä :D
Tiedän monia ihmisiä jotka yleensä eivät välitä kävelystä, mutta jotka ovat nyt alkaneet siirtyä paikasta toiseen jalan tai pyörällä, koska pelaavat Pokem Go:ta. Ei siis aivan turha peli. Tämä ei ole mikään myyntipuhe, en yritä saada teitä pelaamaan Pokemon Go:ta jos ette itse halua.

Nyt minä olen tunnustukseni tehnyt. Olen yksi niistä "noloista", jotka kävelevät puhelin kädessä ympäriinsä virtuaalisten otusten perässä. Teidän vuoro! Pelaako teistä kukaan Pokemon Go:ta tai oletteko harkinneet pelaavanne? Mikä teidän mielipiteenne pelistä on, innostaako se liikkumaan vai onko se vaan noloa?

Tämä on toivottavasti ainakin tämän blogin ainoa pelipostaus :D




tiistai 14. kesäkuuta 2016

Proteiiniherkut testissä!

Hei!!

Voin kertoa, että tänään ja eilen olen kohdannut aivan valtavia herkkuhimoja! Mutta kaikista parhainta on, että minä olen voittanut ne! Minä, aikaisemmin niin herkkuhalujeni vietävissä ollut surkea laihduttaja! Nyt on kyllä voittajafiilis :) Pienistä voitoista muodostuu suurempia kokonaisuuksia ja se että pystyin kahtena päivänä vastustamaan noin suuria houkutuksia luo minulle todella paljon lisää itseluottamusta. Minä siis oikeasti pystyn vastustamaan houkutuksia!



Noh, tämä oli nyt vaan tämmöinen alkuhehkutus. Mutta on siinä pointtikin, sillä se johdattelee tämän postauksen aiheeseen... Kävin tänään monessa kaupassa, mutta yhdestäkään en ostanut herkkuja vaikka mieli teki. En ollut syönyt liian pitkään aikaan ja mennyt työpäivä oli raskas ja olisin halunnut palkita itseni. Herkkujen sijasta matkaan lähti Leaderin uusia proteiinipatukoita. Eikä huolta, jokaisesta maistoin vain ihan vähäsen, enkä suinkaan vetäissyt kaikkia kerralla :D Jätskihimoon päätin valita Wheyhey-jäätelön, jota kohtaan olen ollut tosi skeptinen aikaisemmin mutta jota olen kuitenkin aina halunnut maistaa.
Nyt ajattelinkin siis kertoa oman mielipiteeni näistä proteiiniherkuista. Ajattelin tehdä tästä myös part kakkosen jos teitä kiinnostaa, sillä proteiinipatukoista minulla on vahvoja mielipiteitä :D
Tästä siis meikäläisen hienoja arvosteluita näistä tuotteista. Jälleen kerran mainittakoon, ettei kyseessä ole minkäänlainen yhteistyö, vaan itse olen tuotteet ostanut ja kerron niistä omasta vapaasta tahdostani. :)

1. Leader-peanut butter

- Yllätyin pakkauksen avattuani, että vastassa oli tummalla suklaalla (tummalla tarkoitan ettei pinta ollut valkoinen) kuorrutettu patukka. Odotin pakkauksen perusteella vaaleakuorrutteista patukkaa.

-Koostumus patukassa oli hyvä, niin kuin minun mielestäni Leaderin proteiinipatukoissa aina on. Sisus oli tiivis, eikä seassa ollut mitään "palasia" (niin kuin esim. keksinmakuisissa patukoissa.

- Ensimmäinen haukku yllätti positiivisesti. Patukassa on hento suolaisen makea maku. Muutaman puraisun jälkeen kuitenkin kyllästyin makuun. Varmaan myös siksi, että olen tosi perso makealle enkä niinkään suolaiselle...

Arvosana: 7+

2. Leader - Pancake & Mable syrup

- Jälleen yllätys pakkauksen avattuani: valkoinen kuorrutus. Nyt olisin jostain syystä odottanut suklaanväristä kuorrutetta! Muutenkin tämä proteiinipatukka on tosi vaalea myös sisukseltaan.

- Ensimmäinen puraisu sai makuhermoni hurraamaan: maistuu todella hyvältä, vähän jopa karamellimaiselta. En tiedä mitä myöhemmin tapahtui, koska enää uudestaan en saanut samanlaista fiilistä kun maistoin uudestaan. Tosin silloin oli makuhermoni sekoittuneet jo muistakin mauista joten voi johtua myös siitä...

Arvosana: Tosi vaikea antaa, koska en vielä ole mielipiteestäni ihan varma... Mutta jos varmanpäälle pelataan niin arvosanaksi vaikka 8+

3. Leader - Cookies & Cream

- Missä se kerma on? Koko proteiinipatukka on väriltään tosi tumma. Silti tällä kertaa en yllättynyt! :D

- Sisustassa on pienenpieniä keksinpalasia, tai ehkä murusia on parempi sana. Pikkariikkinen rouske kuitenkin havaittavissa verrattuna muihin patukoihin.

- Makua en ehkä tunnistaisi cookies & creamiksi, mutta suklaakeksiksi kyllä. Pieni pettymys kerman puuttumisesta, mutta muuten mielestäni oikein hyvän makuinen kokonaisuus.

Arvosana: 9

Wheyhey proteiinijäätelö - suklaa

- Ennakkoluuloni ovat aina saaneet minut perääntymään tämän jäätelön ostamisesta. Niin ja hinta tietenkin myös. Olen kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt ja harmittaa etten aikaisemmin ole näitä maistanut.

- Koostumus on normaalia jäätelöä paljon tahmeampi ja maku haaleampi. 

- Vaikka maku ei tietenkään vastaa ihan normaalia suklaajäätelöä, niin mielestäni tällaiseksi versioksi Wheyhey on tarpeeksi lähellä normaalia jäätelöä. Jäätelö maistuu ihan suklaajäätelöltä, ainoastaan hieman laimeampana. Aion ehdottomasti maistaa näitä uudelleen ja eri makuja!

Arvosana: 9 1/2




Kertokaahan te oletteko maistaneet jotakin näistä tuotteista ja mitä mieltä olitte? Vai onko joku muu proteiinituote jota suositte? Kertokaa myös, jos haluatte kuulla lisää arvosteluita esim. juuri proteiinipatukoista tai ylipäätään jostain tuotteista :)

torstai 26. toukokuuta 2016

Jos kehoni osaisi puhua...

Jos kehoni osaisi puhua, mitä se sanoisi minulle? Näin uskoisin sen sanovan...

- En tahdo syödä suuria määriä herkkuja kerrallaan! Siitä tulee turvonnut ja ikävä olo, joten voisitko lopettaa sen??

- Sokeri ylipäätään on vähän liiankin kiva juttu, olen ihan koukussa siihen!

- Joka päivä herkuttelu saa minut haluamaan lisää sokeria
- En siis tahdo herkutella joka päivä.

- Haluan liikuntaa säännöllisesti, en ensin viikkoa täysillä ja sitten viikkoa lepoa. SÄÄNNÖLLISESTI!

- Nyt kun säännöllisyydestä puhutaan, niin kyllähän sitä ravintoakin olisi kiva saada säännöllisesti, viisi kertaa päivässä...

- ... niin ja ne viisi kertaa voisivat sisältää kunnollista, ravintorikasta ruokaa, ainakin neljä viidestä.

- Tahdon myös saada päivässä enemmän energiaa. Oli dieetillä tai ei, niin minä tahdon ja tarvitsen ravintoa.


- Ruokailujen korvaaminen herkuilla on typerää. Sillä saa vain lyhytkestoisen energiapiikin, eikä energiaa pidemmäksi aikaa

- Sitten ehkä tärkein: tahtoisin kuulla joskus myös kehuja itsestäni, olen ainutlaatuinen!

Mutta hetkonen... Minun kehonihan osaa puhua! Joka päivä se yrittää viestittää minulle mikä sille on hyväksi, mutta minä en vain aina suostu kuuntelemaan. Anteeksi keho, yritän parantaa tapani!

Mitä sinun kehosi yrittää kertoa sinulle? Kuunteletko sitä? Tätä kannattaa miettiä :)

quote and body positivity image
Aika ihana kuva löytyi weheartit.com-sivustolta, Pisti ainakin minut miettimään :)

perjantai 13. toukokuuta 2016

Miten kävi kun lopetin laihduttamisen?

Hei vaan!

Nyt on kulunut yli viikko siitä kun lopetin laihduttamisen. Nyt voin kyllä sanoa, että jos laihduttamisen aloittaminen oli elämäni huonoin päätös, niin kyllä tämä laihduttamisen lopettaminen oli sitten yksi parhaista!

Tottakai edelleen paino ja kalorit pyörii mielessä, mutta olen pakottanut itseni ajattelemaan rennommin. Kaikista eniten mieltäni lämmittää se, että paino on pudonnut!! Vaikka olin lomalla ulkomailla!

Koska en enää ajattele laihduttavani, en pidä herkuttelua epäonnistumisena. Siksi minun ei tarvitse ahmia ruokaa koska "olen jo mokannut", vaan voin hyvällä omatunnolla syödä hieman herkkuja ja palata sitten ruotuun. Tämä on johtanut painon putoamiseen kuin itsestään! Aina ei näköjään tarvitse laihduttaa laihtuakseen.

Tietenkin on aivan liian aikaista sanoa että nyt olen oikeasti ns. Kuivilla laihduttamisesta. Siitä on muodostunut minulle suorastaan elämäntapa ja olen sellainen ikuisuus laihduttaja. Nyt olen kuitenkin ottanut jo suuren askeleen kohti parempaa tajuamalla, ettei laihduttaminen vie minua oikeaan suuntaan. Tuntuu, että laihduttamisen lopetettuani olen alkanut elää " normaalin laihduttajan" arkea. Syön kevyemmin, mutta kuitenkin syön ja herkuttelenkin ihan kohtuudella. Fiilis on tosi hyvä:) Tästä siis vinkkinä muille ikuisuuslaihduttajille... Ei tarvitse olla varsinaista todettua ongelmaa syömisen kanssa, mutta joskus se rennompi asenne saattaa olla ratkaisu ongelmiin!
Miltä tämä teistä kuulostaa?
Tästä en ole ylpeä... Kävin Amarillossa syömässä. Kyseessä oli kuitenkin kouluporukan kanssa syöminen, joten oli kivaa olla mukana.

Protskulettuja! Kiinnostaako resepti?😏 (oho, näköjään emojien laitto tekstin sekaan onnistuu! Pitääpäs pitää mielessä😄)

Mukavaa viikonloppua teille ihanille!

maanantai 2. toukokuuta 2016

Laihdutuksen loppu!

Moi!

Viime aikoina, kuten aina olen miettinyt tosi paljon omaa painoani ja ylipäätään laihduttamista.
On kulunut jo kolme vuotta siitä, kun keksin olevani liian "iso" ja päätin alkaa laihduttamaan. Nyt, kolme vuotta myöhemmin olen saanut laihtumisen sijaan riesakseni lisäkiloja suunnilleen kymmenen kilon verran (joista tosin enää noin kuusi jäljellä+ne kilot jotka alun perinkin halusin pois) ja syömishäiriön.


Ei siis tarvitse olla mikään Jutta Gustafsberg ymmärtääkseen että jokin mättää :D. Vaikka minulle on sanottu samaa asiaa jo pitkään, en ole suostunut asiaa ymmärtämään: niin kauan kun yritän laihduttaa, en parane mieleltäni ja niin kauan kun ajatusmaailmani on tämä kuin se on, en laihdu.


Laihduttaminen, tai sen yrittäminen on minulle nykyään jo elämäntapa. Olen tottunut välttelemään kaloreita, potemaan suklaasta huonoa omatuntoa ja ravaamaan puntarilla. Millaista elämää se on? Ei ainakaan sellaista mitä haluan elää loppuelämäni! Siksipä aion lopettaa laihduttamisen. Se on minulle ainoa keino pudottaa painoa. Ei todellakaan tule olemaan helppoa, koska niin kuin sanottu, laihduttaminen on valtavan suuri osa elämääni.
Sattumalta juuri samana päivänä kun tästä päätin, kuulin myös Syömishäiriöliiton "älä laihduta"-päivästä, jota vietetään 6.5. Mukaan pääsee julkaisemalla painorauhan julistuksen sivullaan. Tuon lisäksi aion tosiaan unohtaa painon turhan tarkkailun ja siitä stressaamisen!
Blogiin ja sen sisältöön asia ei juurikaan vaikuta :)


PAINORAUHAN JULISTUS

Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee
epävarmuutta siitä, kelpaako maailmaan sellaisena kuin on.
Sen sijaan, että ottaisin omakseni
ulkopuolelta tulevia määritelmiä tai 
vertaisin itseäni muihin, 
voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni, 
mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?
Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi
hukkaan uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä. 
Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi. 
Olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.

Haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin.
Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi.
Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja 
viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.
Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.
Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä.
Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo.
Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa.
Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa.
Sinulla on oikeus liikkua ilosta. Sinulla on oikeus pyytää apua.
Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle, 
kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla,
juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.
Näillä sanoilla julistan Painorauhan
-rauhan olla omankokoisensa!

Susanna Raitamäki, Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry 2010
Oikeus olla ainutlaatuinen ja omannäköinen

Todella tärkeä aihe ja hieno idea mielestäni. Aijotteko te osallistua?:)



Loppuun vielä pari uutta aamupalasuosikkiani!
Uusi aamupalasuosikkini! Leipää ja keitetty kananmuna <3

Maustamaton jogurtti, banaani ja auringonkukansiemenet

torstai 28. huhtikuuta 2016

Kokemukset 5:2-dieetistä

Hej!

Tosiaan, lupailin viime viikolla kertovani tällä viikolla kokemuksia dieetistä jota kokeilin, eli 5/2-dieetistä. Olen ollut superkiireinen ja meinasin jo jättää tämän postauksen kokonaan kirjoittamatta, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aukaisin tyhjän blogitekstin.

Niin. Aikaisemmista postauksista voitte kurkata ensimmäisen kolmen päivän tunnelmistani, jos ette ole niistä vielä lukeneet. Nyt tulee siis vain pikainen yhteenveto tästä dieetistä.

Kuvahaun tulos haulle 5:2 dieetti
Kuva Googlesta
Alkuun olin tosi innoissani. Olin ihan varma, että nyt paino putoaa kilon viikossa. Alkuun siltä näyttikin! Koko viikkoon en ole saanut otettua aamupainoa, joten joudun vain arvioimaan sitä päivällä katsomieni painojen mukaan. Alkuun siis paino näytti tippuvan nopeasti, ensimmäisten kolmen tai neljän päivän ajan siis. Lauantaina, eli kuudentena päivänä pidin herkkupäivän, joka oli siis täysin suunniteltu ja sallittu. Tästäkös kehoni sitten innostuikin ja sen jälkeen paino ei ole liikahtanutkaan! Toki luin ennen dieetin aloitusta, että liian suuri herkkupäivä voi ajaa kehon luulemaan että on nälänhätä ja pilaa siksi dieetin. En tiedä, kävikö minulle näin vai mistä johtui tämä painon junnaus. Toki en sitä aamupainoa siis ole katsonut, eli paino ei välttämättä ole mikään paras mittari tässä kohtaa.

Toinen asia voi olla runsas liikunta. Olen liikkunut viime ja tällä viikolla tosi paljon, eli lihakset ovat kipeät ja keränneet nestettä, mikä myös näkyy painossa yleensä.

En ole ihan varma, aionko jatkaa tätä dieettiä. Todennäköisesti en. Jos kaikki olisi mennyt ihan putkeen, olisi paino varmasti pudonnut, mutta tämä dieetti ei ehkä ollut se minulle sopivin. Lisäksi näin lyhyellä kokeilulla on todella vaikea sanoa, toimiiko jokin dieetti vai ei.

Vielä pieni yhteenveto:

Tykkäsin:

- Ei-paastopäivinä sai syödä hyvällä omatunnolla paljon kunnon ruokaa
- Vaikka paastopäiviä olikin, ei ainakaan vielä herännyt mitään ahmimishimoja
- Paino tippui alkuun nopeasti
- Hyvä fiilis

En tykännyt:

- Paastopäivinä olin kiukkuinen ja nälkä sai ajattelemaan ruokaa koko päivän
- Dieetti ei sovi pitemmälle aikavälille, en ainakaan usko kenenkään jaksavan tätä pitkään noudattaa
- Herkkupäivät (ilmeisesti?) sotkevat helposti dieetin
- Vaatii paljon kaloreiden laskemista

Tällaisia ajatuksia minussa heräsi tämän aika lyhyen kokeilun jälkeen. Voi hyvin olla, että tulen kokeilemaan tätä uudestaan ja tällä kertaa kiinnitän huomioita asioihin, joiden nyt uskon vaikuttaneen painon junnaamiseen. 

chocolate

Toivottavasti tästä oli apua edes jollekin siellä. 

Ja jos en päivitä ennen viikonloppua, niin iloista vappua kaikille, olkaahan kiltisti!;)