sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kuulumiset pitkästä aikaa!

Moikkamoi, aivan liian pitkästä aikaa!
Kirjoittelin kesällä siitä, että blogin päivittämiseni alkaa olla lopussa, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ollut lopettaa ihan näin seinään, kuin nyt tein. Pahoittelut siis jopa itseni yllättäneestä tauosta! Koko ajan olen ajatellut vielä kirjoittavani, mutta sitten en olekaan ehtinyt, tai jostain syystä kirjoittaminen ei ole oikein innostanut.
No, nyt olen täällä kertomassa kuulumisia pitkästä aikaa. Pidetään nyt ainakin toistaiseksi blogia auki juuri tällaisia hetkiä varten, välillä vaan tekee mieli kirjoitella :)





Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen, olen muun muassa muuttanut muutamaksi kuukaudeksi pois Suomesta! Muuttoa lukuunottamatta en voi (valitettavasti) kertoa mistään isoista muutoksista tai oivalluksista.
Suurin havainto minkä olen tehnyt on se, että edelleen se laihduttaminen on mielessäni liian suuressa roolissa. Viime keväänä olin jo todella hyvässä tilanteessa ja pystyin keskittymään painon sijaan ruuasta ja liikunnasta nauttimiseen. Tuohan on se kaikista paras tilanne, mihin olen itsekin pyrkinyt. Kesän aikana tuo vaihe kuitenkin vähän katosi ja nyt olen etsiskellyt takaisin sitä mahtavaa tunnetta, kun treenit kulkee ja ruoka maistuu!

Kesäkilot ovat ahdistaneet, vaikka täällä ulkomailla en edes omista puntaria. Olen siis väkisin joutunut vierottumaan painon tarkkailusta, mikä on kyllä tietenkin todella hyvä juttu. Samaan aikaan kuitenkin peilikuvan ja mittanauhan tarkkailu on se, millä yritän pysyä omasta painostani kärryillä. Kun puntari ei ole ollut käytössä, olen kuitenkin uskaltanut ottaa treenitehoksi kreatiinin käyttöön. Olen ennenkin kreatiinia käyttänyt, mutta ahdistuin sen aiheuttamasta painonnoususta (joka kuuluu siis asiaan) ja lopetin. Nyt pystyn kokeilemaan taas, sopisiko kretiini minulle ja auttaako se treenaamisessa.

Ruokailutottumukset ovat tietenkin muuttuneet, kun ruokakaupan valikoima on täysin erilainen. Olen kyllä oppinut arvostamaan Suomen laajia valikoimia muun muassa proteiinituotteissa (ja herkuissa). Uskon kuitenkin, että kaikenlainen uuteen sopeutuminen ruokailuissa ja treeneissä tekee minulle hyvää. Olenhan hyvin pitkälti rutiineihin turvautuva ihminen ja minulle tekee hyvää irtautua väkisin omista suunnitelmista ja tottumuksista. Toki välillä se, ettei omia rutiineja pysty samalla tavalla toteuttamaan on ahdistanut. Haluaisin kuitenkin nauttia ajastani poissa Suomesta täysillä, enkä keskittyä siihen, mistä jään paitsi.
Olen myös tehnyt havaintoja ruokiin liittyen täällä ollessani. Suomessa ollessa minulla on usein ollut vatsa hieman sekaisin. Yhtäkkiä noita oireita ei olekaan juuri ollenkaan. Olen saanut rajattua mahdolliset aiheuttajat kahteen: maitotuotteisiin tai purkkaan. Olen ihan purkkariippuvainen ja haluan aina ruuan jälkeen syödä purkan. Täällä ei kuitenkaan juurikaan xylitol-purkkia ole, joten se on jäänyt. Ehkä se ei sovikaan vatsalleni. Maitotuotteita olen kyllä syönyt, mutta niistä ei ainakaan usein tule mitään oireita.

Tämän viikon pidin puolestaan viikon, jolloin vältin parhaani mukaan sokeria ja makeutusaineita. Olen kyllä oppinut sen, ettei minulle sovi mitkään rajoitukset tai tiukat säännöt syömisessä. Siksi tein tämän kokeilun mahdollisimman rennosti. Söin paljon hedelmiä ja marjoja ja tein mahdollisimman hyviä valintoja. Onnistuinkin yllättävän hyvin, sillä ajattelin ahdistuksen ja sokerihimon iskevän heti. Nyt kuitenkin havaitsin, ettei sokerittomuus olekaan niin mahdoton ajatus kuin olen ajatellut! En aio siirtyä pysyvästi sokerittomuuteen, mutta silloin tällöin voisin kuvitella jatkossakin pitäväni tällaisen viikon. :)


Noniin, nyt olen kirjoittanut taas pitkän tauon jälkeen sen ensimmäisen kirjoituksen, eli niin sanotusti laastari on repäisty :D En tiedä mikä siinä on, mutta jos taukoa tulee, niin kynnys kirjoittaa on todella iso. Kuten alussa sanoinkin, pidän blogia vielä toistaiseksi auki ja kirjoittelen, jos siltä tuntuu :)
Ja hei, olisi todella mukavaa kuulla, mitä teille kuuluu?