tiistai 2. kesäkuuta 2020

Tie palautumiseen: Kahden kuukauden yhteenveto

Vaikea uskoa, että kaksi kuukautta on jo kulunut omaa valmennusta noudattaen. En ole enää kirjoittanut viikkokohtaisia kuulumisia, sillä uusista tavoista on alkanut tulla rutiinia, enkä halua kirjoittaa samoja juttuja viikosta toiseen. Toisen kuukauden aikana on kuitenkin jonkunlaisia muutoksia ja oivalluksia syntynyt, eivätkä kaikki ole positiiviseen suuntaan. 

Kun edellisessä postauksessa hehkutin erityisesti uneen liittyviä parannuksia, on homma mennyt hieman takapakkia kuukauden aikana. Samoin venyttelyn ja kehonhuollon suhteen on menty taaksepäin. Näistä kohta lisää. Ennen sitä kerrottakoon jotain positiivistakin, nimittäin syömisen ja liikkumisen kanssa on puolestaan menty positiivisempaan suuntaan.
Tietenkin toivoisin, että jokaisen osa-alueen osalta olisi positiivista kerrottavaa. Kuitenkin on muistettava, että tämä on kuitenkin edelleen opettelua ja takapakkia tulee aina, kun pyrkii muuttamaan rutiinejaan. 

Takapakkia


Tosiaan niinhän siinä kävi, että lähes heti kun sain jaettua omat vinkkini unirytmin parantamiseen, lakkasin itse noudattamasta omia vinkkejäni. Tähän on tosin luonnollinen selitys, sillä asumisjärjestelyni muuttuivat. Muutin kesäksi taas puolisoni kanssa saman katon alle eri kaupunkiin. Niinpä on hieman vaikeampaa vaikuttaa omaan unirytmiin kuin ennen (tai näin ainakin itselleni uskottelen). Ei se tietenkään mahdotonta ole ja paljon tässä meneekin oman viitsimättömyyden piikkiin. Uskon kuitenkin saavani rytmin taas parannettua, kunhan taas totun uusiin olosuhteisiin. On yllättävän vaikeaa laittaa puhelin ajoissa pois, jos toinen selailee somea vieressä.

Samoista syistä myös liikkuvuusharjoittelu ja joogaaminen ovat jääneet. Yksin asuessani laitoin lähes joka ilta television päälle ja venyttelin samalla. Nyt tulee katsottua sarjoja yhdessä puolison kanssa ja vaikka mikään ei estäisi venyttelemästä samalla, en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi tehdä sitä kuin muutaman kerran. Edelleen kuitenkin harjoittelen käsilläseisontaa ja spagaattia, joten täysin liikkuvuusharjoittelu ei ole jäänyt pois. 

Tämä ei varsinaisesti ole takapakkia vaan edelleen uupumuksen jäljiltä ilmenevä oire. Nimittäin unohtelu. Edelleen olen todella hajamielinen ja asioiden mieleenpalauttaminen tuntuu todella vaikealta. Olen ollut tästä jopa hieman huolissani, kun tuntuu että aivot eivät vain oikein toimi täydellä teholla. Toivottavasti tämäkin oire pikkuhiljaa katoaisi. 



Edistystä 


Kuten sanottu, ruokailun suhteen on mennyt paremmin. Kirjoittelin aikaisemmin noudattavani jo jossain määrin intuitiivista syömistä, mikä on ilahduttanut minua kovasti. Intuitiivinen syöminen on ainakin toistaiseksi toiminut minulle ja saanut minut muuttamaan suhtautumistani muun muassa herkutteluun. Syöminen ja etenkin rento suhtautuminen syömiseen ovat aina olleet minulle se vaikein osa-alue. Niinpä on hienoa nähdä konkreettista edistystä näinkin lyhyessä ajassa.

Treenit puolestaan ovat todellakin edenneet. Vielä huhtikuussa treenaaminen oli, kuten siinä vaiheessa oli tarkoituskin, melko varovaista. Tein melko kevyitä kotitreenejä, joogasin ja kävelin. Toukokuussa lisäsin kovempia treenejä ja viimeisen kahden viikon aikana olen muun muassa alkanut tekemään jälleen penkkiä, kyykkyä ja maastavetoa eli isompia moninivelliikkeitä. Aika alustahan näiden kanssa lähdetään pitkän tauon jälkeen, mutta on silti ollut mahtavaa päästä takaisin salitreenien makuun. Toistaiseksi olen tehnyt kaikki "salitreenit" taloyhtiömme kellarissa, jossa on tanko ja muutamat painot. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun myös oikealle kuntosalille.

Kun vielä huhtikuussa kävin puntarilla aivan liikaa (melkein joka päivä), nyt olen saanut sitä hieman rajoitettua. Edelleen käyn liikaa puntarilla, ainakin siihen nähden, että parempi olisi, jos ei käy ikinä. Käyn nyt puntarilla pari kertaa viikossa. Pienikin edistys on kuitenkin edistystä ja olen tähän tyytyväinen tässä vaiheessa. 


Jatko


Miten tästä eteenpäin? Yritän saada taas unirytmini kuntoon ja liikkuvuusharjoittelua lisättyä. Treenien intensiteettiä pyrin nostamaan koko ajan ja niin olen tosiaan jo tehnytkin. Mielenkiintoinen havainto muuten on, että yläkropassa voimatasot ovat pysyneet suhteellisen samana puolen vuoden tauosta huolimatta, mutta jaloissa kehitys laahaa kaukana takana. Olin ajatellut tämän menevän kohdallani toisin päin. Tulevina viikkoina yritän siis erityisesti keskittyä alakropan treenaamiseen ja voimatasojen kasvattamiseen. 
Minua kovasti jo etukäteen huolettaa, että lopetan intuitiivisen syömisen noudattamisen. Olen nimittäin joskus pari vuotta sitten syönyt aika samalla tavalla kuin nyt, mutta jostain syystä lopetin, enkä päässyt enää uudelleen kiinni tähän syömistapaan ennen kuin nyt vasta. Etukäteen ei pitäisi murehtia, mutta en voi sille mitään. Itsestähän se vain on kiinni, pitääkö kiinni uusista rutiineista. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin vielä siinä vaiheessa, että ei voida vielä puhua rutiineista, vaan enemmänkin uuden tavan harjoittelusta. Niinpä on vielä epävarmaa, jääkö tästä lopulta minulle pysyvä tapa vai ei. Aika näyttää. :)

Ihanaa, että on vihdoin paistaa aurinko! Tästä onkin hyvä jatkaa kohti kesää (joka on aina ollut minulle ruokailun ja treenien suhteen vaikeinta aikaa). Ihanaa kesäkuuta kaikille! :)