torstai 28. kesäkuuta 2018

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 5

Moi,

Onkin jo hetki mennyt siitä, kun viimeksi avasin blogin luonnostekstejä. Tykkään tehdä näitä postauksia, koska on mielenkiintoista nähdä, millaiset tekstit ovat jääneet kesken ja miksi. Kuten tämän "postaussarjan" postausten määrästä voi päätellä, näitä luonnoksiahan riittää (muut löytyvät hakemalla sivupalkin tunnisteista termillä "julkaisemattomat tekstit"). En koskaan tarkoituksella tallenna tekstejä luonnoksiin. Alan kirjoittamaan tekstejä suoraan luonnostelematta ja ajatuksena on julkaista tekstit. Jos jotain siis on jäänyt luonnoksiin, olen usein syystä tai toisesta tullut siihen tulokseen, ettei tekstini ole julkaisukelpoinen, tai se on jäänyt jostain syystä kesken, enkä ole koskaan jatkanut sitä loppuun. Aikaisemmissa postauksissa olen listannut luonnoksia aikajärjestyksessä. Mennään siis suoraan viime postauksen jälkeisiin luonnoksiin! :) Jos luonnoksessa on ollut otsikko, se on lihavoituna.

2.8.2015 Olin jo melkein valmis myöntämään syömishäiriöni ääneen...
"Moi!

Pitkällisen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan sanoa tämän asian ääneen täällä blogissa. Moneen otteeseen olen viittaillut postauksissa ongelmiin syömisen kanssa, mutta en ole koskaan tainnut kuitenkaan antaa oireilleni nimeä. Minulla on BED, eli Binge Eating Disorder. Kesti tosi kauan ennen kuin tajusin mikä minua vaivasi ja vasta tänä keväänä olen todella pystynyt myöntämään asian itselleni.
BED on siis syömishäiriö, jossa toistuvat ahmimiskohtaukset. Kohtauksien aikana syödään valtavia määriä ruokaa, eikä niitä "tyhjennetä", kuten esimerkiksi bulimiassa. Monilla, kuten itselläni, BEDiin liittyy ensin vähäinen syöminen, joka kuitenkin lopulta kostautuu ruuan ahmimisella. Jokaisella on joskus kausia, jolloin tulee syötyä liikaa ja ahmittua, mutta syömishäiriöstä on kyse, kun kohtaukset toistuvat usein. Ruoka myöskin hallitsee ajatuksia syömishäiriön ollessa kyseessä.

Haluan tuoda asian esille, koska tuntuu että minulla on enemmän annettavaa blogimaailmassa samojen ongelmien kanssa kamppaileville, kuin "tavallisille" laihduttajille. Haluan myös selittää ikuista epäonnistumisen kierrettäni ja sitä, miksi aina sorrun ahmimaan ja pilaamaan edistykseni lupauksista huolimatta. Olen saanut keskusteluapua, mutta se ei auttanut. Nyt uusi kokeilu on tämä personal trainer. Koska olin niin vakuuttunut tämän keinon toimimisesta, oli tämän kertainen romahdus minulle niin vaikea. Joka päivä yritän etsiä keinoja parantumiseen ja todella uskon, että vielä tämän vuoden puolella pääsen pois tästä kierteestä. Olen ainakin lähempänä paranemista kuin koskaan pelkästään myöntämällä ongelmani!

En halua blogin aihealuetta laihdutuksesta syömishäiriötä koskevaksi, joten edelleen pyrin postaamaan laihdutuksen näkökulmasta asioita. Laihdutus omalla kohdallani tarkoittaa lähinnä sitä, että opin elämään sellaista elämää josta nautin. Kuten kesäkuussa hehkuttelin, terveellisen ruuan syöminen säännöllisesti saa olon tosi energiseksi ja hyväksi! Koska liikun paljon, pelkkä ahmimisen lopettaminen todennäköisesti pudottaisi painoa ja tähän pyrinkin."

Tekstin kirjoittamisen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en uskalla sanoa "ääneen" syömishäiriöstäni. Lopulta kirjoitinkin syömishäiriö"paljastukseni" vasta 12.4.2016, eli kahdeksan kuukautta myöhemmin. Uskon että suurin syy tässä oli se, että en ollut vielä hyväksynyt itsekään tilannettani ja ajattelin, että pääsisin syömishäiriöstä pian eroon.

Tämän postauksen toinen luonnos kertoo suhtautumisestani alkoholiin ja se on kirjoitettu 9.12.2015.

" Suhtautumiseni alkoholiin

Moikkamoi!

Kuten on usein käynyt teksteissä ilmi, muutin siis ensimmäiseen omaan kotiini viime elo-syyskuussa ja aloitin samalla opiskelun. On aika yleisesti tiedossa, että opiskelijaelämään kuuluu aika paljon menoja sinne ja tänne. Opiskelijakunnat, tutoropiskelijat ja muut vastaavat järjestävät paljon ohjelmaa koulun ulkopuolella ja silloin kun eivät järjestä, ohjelmaa keksitään itse. 

Suureen osaan tapahtumista kuuluu suuressa roolissa alkoholi. Tottakai on jokaisen oman harkinnan varaista kuinka paljon tätä ilojuomaa nauttii vai nauttiiko ollenkaan, mutta kyllä se alkoholi vaan on aika suuressa roolissa monesti. Ajattelin nyt avata hieman omaa näkemystäni tästä ihmeellisestä aineesta, koska asia on sattuneista syistä ollut viime aikoina mielessä.

Olen aina ollut hyvin kiltti tyttö. Maistoin alkoholia kunnolla vasta kahdeksantoista vuotta täytettyäni. Asia ei vaan koskaan ole minua niin paljoa kiinnostanut. En kuitenkaan ole absolutisti, juon silloin kun haluan. Alkoholissa on hirveä määrä turhia kaloreita, mikä on ollut suurin motiivi itselläni pitää korkkia kiinni. Suurimmissa tapahtumissa saatan kyllä nauttia, mutta tällekin lukukaudelle on kertynyt vain pari yksittäistä kertaa. Niinhän sitä sanotaan, että alkoholi on laihduttajan tai painon tarkkailijan pahin vihollinen ja allekirjoitan kyllä tämän. Samoin kuin herkkujen kanssa, olen joko-tai ihminen myös juomisen suhteen. Jokainen voi sitten tulkita siitä mitä se käytännössä tarkoittaa. 
Omasta mielestäni alkoholi ei ole todellakaan mitään hyvää tavaraa, puhutaan sitten sen ravintosisällöstä tai mausta. Siksi siitä kieltäytyminen onnistuu paremmin kuin hyvin. Onneksi suklaalla ei ole samanlaista vaikutusta kuin alkoholilla, koska silloin olisin pulassa!;)
Alkoholinkäyttö on usein sellainen vaiettu aihe, mutta tosiaan koska aihe on ollut omassa elämässäni pinnalla teki mieli jakaa kantani myös teille. Mielestäni on jokaisen henkilökohtainen asia nauttiiko alkoholia vai ei, kunhan asia on hallinnassa. 

Tällä kertaa tämmöistä postausta :)"

Tuon luonnoksen sisältö pätee aika hyvin edelleen, tosin tästä varmaan riittäisi enemmänkin sanottavaa. Pakko muuten mainita, että jotenkin tämä teksti ei kieliasultaan yhtään kuulosta minun kirjoittamaltani tekstiltä! Jotenkin tosi ärsyttävää luettavaa :D Tämä meinasi jäädä edelleen luonnosten kätköihin, koska edelleen pidän tätä julkaisukelvottomana. Menköön nyt kuitenkin...

Sitten tuleekin luonnoksissa harvinaisen pitkä tauko, koska seuraava on vasta 26.5.2016. 

"Olen aika innoissani tästä kesästä

Otsikko kertoo kaiken. Minulla on kivat suunnitelmat tälle kesälle ja nyt puhutaan siis pelkästään kehoon liittyvistä jutuista. Aion syödä hyvin ja liikkua ja toivotaan että puntari palkitsee minut lopulta!

Olen huomannut olevani tosi kaikki tai ei mitään-ihminen. Joko noudatan ruokavaliota tosi tarkasti tai en ollenkaan. Joko herkuttelen tai en. Keskitietä ei ole. Aina olen pitänyt tätä jonkinlaisena vikana, mutta ehkä se onkin vian sijasta vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Ehkä sen voi kääntää jopa vahvuudeksi!

Jos olette lueskellut tätä blogia pidempään, saatatte muistaa että palkkasin viime kesänä personal trainerin ja söin tiukasti hänen ohjeidensa mukaan ainakin kesäkuun.
Nyt oli aika kaivaa viime kesän ruokavalio esiin ja tehdä siihen pienet muutokset. Nyt olen taas innoissani muokkaamassa kehoani!"

Tuollainen suhtautuminen minulla on ollut kesiin aika monena vuonna, mutta syksyisin olen kuitenkin ollut hyvin surullinen ja kokenut itseni epäonnistuneeksi. Jospa tänä kesänä vihdoin menisi paremmin! :)

Ja loppuun vielä lyhyt, mutta erittäin ytimekäs teksti... 

Otsikkona "Ei siihen kuulu tyytyä
Omaan peilikuvaan nimittäin."

No, näin kai se sitten on :D